Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

ASUMINEN, TURVALLISUUS, VIIHTYVYYS

Asuminen ja kaupunkisuunnittelu


Olen syntynyt, asunut, opiskellut ja tavalla tai toisella vaikuttanut koko ikäni pääkaupunkiseudulla. Olen ollut onnekas, koska minulla on aina ollut luonnonläheinen, kaunis ja turvallinen paikka asua. Nämä ovat juuri niitä vetovoimatekijöitä, joita tulee kehittää käsi kädessä uudistuvan kaupunkikuvan kanssa.

Kaupunkisuunnitteluun on jatkossa käytettävä entistä enemmän ympäristöterveyden ja ympäristöpsykologian asiantuntijoita. Silloin ihmisten ja ympäristön hyvinvointi saadaan pysymään etusijalle myös keskellä suuria suunnitelmia.

Suomen tulisi olla terveellisten asuinympäristöjen ja kestävän rakentamisen edelläkävijä. Asukkaisiin ei saa kohdistua melu- tai muuta terveyshaittaa teiden ja teollisuuden sijoittelun tai rakennusten kosteusvaurioiden takia. Kallioita ja metsiä on säilytettävä luonnollisina meluesteinä ja rakennukset on sijoitettava luontevasti maisemaan. Puun käyttöä on lisättävä kaikessa rakentamisessa. Puu toimii koko rakennuksen elinkaaren ajan hiilinieluna, ja samalla vältetään betonituotannon ja -rakentamisen massiiviset ympäristöhaitat.

Alla muutamia rakentamiseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyviä asioita.


Liian tiivis kaupunkirakenne

Kaikilla on oikeus viihtyisään ja terveelliseen asuinympäristöön tulotasosta riippumatta. Luonnonläheisyys, esteettisyys ja ihmisaivojen luontaisesti tarvitsemat avarat näkymät ovat tärkeitä. Terveydestä ja hyvinvoinnista ei voida tinkiä sillä perusteella, että saadaan rakennettua mahdollisimman tiheästi mahdollisimman paljon halpaa asumista. Liikenneyhteydet on kehitettävä ihmisten hyvinvointi etusijalla.

Kaupunkirakenteen tiivistäminen on ollut yleinen trendi, mutta on herännyt aiheellisia epäilyjä siitä, ettei se ole ekologisin eikä varsinkaan terveellisin tapa rakentaa. Kun vähäpäästöinen autoilu ja energiantuotanto lisääntyvät, ajatukset voimistuvat.

Tutkimustulokset tiiviin rakentamisen ekologisuudesta on kyseenalaistettu. Tästä lisää tässä YLE:n artikkelissa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/08/31/myytti-tiiviista-ekokaupungista-eli-kertomus-siita-miten-ajatusharhasta-tuli

Liian tiivistämisen kritiikin sanotaan joskus olevan "kehityksen jarruttamista". Mutta näinhän ei tietenkään ole. Päin vastoin: Asumisterveyden edistäminen juuri ja nimenomaan on sitä kehitystä. Kehitystä, joka perustuu tieteelliseen tutkimukseen ihmisen hyvinvoinnista. Kaupunkisuunnittelun ja liike-elämän tulee palvella ihmistä, ei päin vastoin.

Tällä hetkellä jo 90% suomalaisista haluaa tutkitusti asua muualla kuin kaupungin keskustassa. Ihmiset ovat nykyisin erittäin kiinnostuneita terveistä elämäntavoista, ja heräävät hyvin pian myös asuinympäristöjen puutteisiin. Ei riitä, että meillä on muutama luonnonsuojelualue ja jokunen puisto siellä täällä, vaan jokapäiväisen ympäristön täytyy tukea terveyttä.

Ihminen haluaa puolustaa asioita, jotka kokee omakohtaisesti tärkeiksi. Miten käy luonnon ja maapallon, kun tiiviissä kaupungeissa kasvaa sukupolvia, joille ei ole kehittynyt omakohtaista luontosuhdetta lainkaan?

Kaupunkeja kehitettäessä liike-elämän lobbareiden vaikutusvaltaa päätöksenteossa tulisi vähentää. Sen sijaan tulisi kuulla ympäristöterveyden ja ympäristöpsykologian asiantuntijoita ja hyödyntää myös entistä enemmän paikallisten asukkaiden tietämystä omasta asuinalueestaan.


Kauneus ja luonnonläheisyys

Tutkimusten mukaan kauneus lisää aivoverenkiertoa ja nostaa dopamiinitasoja rakastumiseen verrattavalla tavalla. Kauneus siis edistää fysiologisesti ihmisen terveyttä ja piristää mielialaa. Harmonisessa, luonnonläheisessä ja viihtyisässä asuinympäristössä asuu tutkitusti terveitä ja hyvinvoivia ihmisiä.

Luonnonläheistä asumista tulee kehittää käsi kädessä uudistuvan kaupunkikuvan kanssa. Tavoitteena täytyy terveyssyistä olla muut asiat kuin saada mahdollisimman paljon ihmisiä mahtumaan mahdollisimman pienelle alueelle. Jos asutusta rakennetaan hyvin paljon ilman että viheralueiden määrää ja kokoa suhteutetaan ihmismäärään, viheralueet käyvät myös helposti liian pieniksi erilaisille käyttäjäryhmille, ja nurmikot/metsänpohja kuluvat kasvillisuudelle kelpaamattomiksi.

Luonto rauhoittaa, virkistää ja pitää terveenä. Tarvitsemme vehreitä pihoja ja luonnon kävelymatkan päähän jokaisen lapsen kotipihasta. Vieraantuminen luonnosta johtaa väistämättä sen merkityksen aliarvioimiseen.

Olisi syytä panostaa myös kulkuväylien ja rakennusten välisten alueiden maisemointiin. Kaavoituksessa tulisi jatkossa entistä paremmin huomioida kauneusarvot ja jättää tilaa luonnonmukaiselle maisemalle - kallioille ja viheralueille. Ne toimivat myös luonnollisina melu- ja pienhiukkasesteinä.

Itselleni meri on mökkeilyn ja veneilyn kautta ollut aina tärkeä elementti. Vesialueiden tilan kohentamiseen erityisesti rannikon sisälahtien osalta tulee panostaa.


Ympäristömelu


Melusta ja sen aiheuttamista sairauksista ja usein tiedostamattomista stressireaktioista kärsii yhä useampi suomalainen. Ympäristölainsäädännön melurajoja ja niiden soveltamista on tarkistettava.

On kummallista, että vaikka tutkimustieto esimerkiksi melun ja pienhiukkasten terveyshaitoista on lisääntynyt jatkuvasti, se ei tunnu vaikuttavan mitenkään siihen, millaisiin paikkoihin asuintaloja rakennetaan. Jatkuvalla ympäristömelulla on tutkitusti terveydellisiä vaikutuksia, joita ei vieläkään oteta riittävän vakavasti.

Melun nykyisin tunnettuihin terveysvaikutuksiin nähden melun ohjeelliset raja-arvot ovat aivan liian korkeat (päiväajan ulkomelun ohjeellinen raja-arvo on 55 dB tavallisilla asuinalueilla). Melun terveysvaikutuksista löytyy seuraavia tutkimustuloksia mm. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisusta 12/2012 ("Melun terveysvaikutukset ja ympäristömelun häiritsevyys").

42 dB: vaikutukset: psykososiaalinen hyvinvointi, elämänlaatu
50 dB: vaikutukset: kohonnut verenpaine, älylliset toiminnot, suorituskyky, kliininen terveys.

Meluarvojen vertailu on joskus vaikeaa, joten tässä vielä havainnollistava esimerkki:

Jos auton nopeus kasvaa 40 => 50 km/h: ero tuntuu pieneltä, mutta jos melu lisääntyy 40 => 50 dB se tarkoittaa, että melu onkin kaksinkertainen (eli auton nopeus kasvaisikin 40 => 80 km/h).

+ 6 dB = melua 50 % enemmän (1.5 -kertainen melu)
+ 10 dB = melua 100 % enemmän (kaksinkertainen melu)
+ 15.5 dB = melua 200 % enemmän (3-kertainen melu)
+ 20 dB =  melua 1000 % enemmän (10.-kertainen melu)
+ 40 dB = 100-kertainen melu
+ 60 dB = 1000-kertainen melu

Itse olen perehtynyt vuosien ajan kivilouhimoiden aiheuttamien haittojen torjumiseen, ja uskon asiantuntemuksestani olevan hyötyä kaivos- ja louhoshankkeiden valvonnan kehittämisessä ja niihin liittyvän lainsäädännön uudistamisessa. Tiedän omasta kokemuksesta, miten turhauttavaa ja ahdistavaa on menettää oma lähiluontonsa ja joutua kärsimään melu- ja tärinähaitoista, joiden aiheuttamisesta kukaan ei tunnu ottavan vastuuta.

Liikenteen melu ja pienhiukkaset 


Melun vakavista terveysvaikutuksista huolimatta asutusta sijoitetaan jatkuvasti tie- ja raideliikenteen melualueille. jopa aivan moottoriteiden viereen. Tällaisessa paikassa tulevat asukkaat altistuvat väistämättä niin meluhaitalle kuin pienhiukkaspäästöille, joilla molemmilla on huomattavia terveysvaikutuksia.

 

Meluhaitoista kirjoitinkin jo aiemmin, mutta meidän pitäisi miettiä myös, rakennetaanko nykyään sellaisiin paikkoihin, ettei ihmisillä ole mahdollisuutta välttää tieliikenteen aiheuttamia pienhiukkasia.

 

Raideliikenteen lisääntymisestä huolimatta autoilu tulee jatkumaan, eikä valtiolla ole suunnitelmia sellaiseen riittävään päästöttömien autojen käyttöönoton tukemiseen, että autokantaa saataisiin uudistettua nopeasti. Pienhiukkasia nousee tienpinnasta myös hiekoitushiekan hajotessa renkaiden alla.

 

HSY:n julkaisussa "Ilmansaasteiden terveysriskit teiden ja katujen varsilla" on mielenkiintoista tutkimustietoa pienhiukkasten vaikutuksista eri tilanteissa.

 

Siellä nostetaan esiin paitsi asutuksen etäisyys liikenteestä myös liikenteen sujuvuuden merkitys. Matalat ajonopeudet aiheuttavat ruuhkautumisen kautta enemmän pienhiukkasia ja ennenaikaisia kuolemia kuin sujuvaksi suunniteltu liikenne.

 

Seuraava lainaus edellä mainitusta HSY:n julkaisusta koskee kaupunkibulevardeja, mutta sama nopeuden vaikutus pienhiukkasiin toteutuu myös muissa tilanteissa:

 

"Katukuiluissa, jotka vastaavat ominaisuuksiltaan Helsingin yleiskaavaluonnoksessa esitettyjä kaupunkibulevardeja, tien ilmansaasteista bulevardin asukkaille aiheutuva terveyshaitta olisi liikenteen määrästä ja sujuvuudesta riippuen 2-6 kertaa suurempi verrattuna tilanteeseen, jossa asutus sijaitsisi vastaavalla etäisyydellä avoimesta sujuvan liikenteen (nopeusrajoitus 80 km/h) väylästä. Jos bulevardien varrella asuisi 40 000 asukasta, aiheutuisi tien ilmansaasteista vuosikymmenen aikana mahdollisesti jopa joitakin satoja enneaikaisia kuolemia."

 

Terveysnäkökulma tulisi ottaa huomattavasti painokkaammin huomioon liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa.


Miten eroon sisäilmaongelmista?

Tällä hetkellä toivotaan paljon ns. kuivaketjulta, eli tarkalta rakennusaikaiselta suunnittelulta ja valvonnalta, jossa märkien materiaalien päälle ei jatketa rakentamista.

Kuivaketju on kuitenkin arkkitehti Lars-Erik Mattilan mukaan vain osa kokonaisuutta, eikä poista sisäilmaongelmia kokonaan. Myös materiaalivalinnat ja luonnollisella tavalla toimiva ilmanvaihto olisivat tärkeitä. Ne ovat myös ekologisempi tapa rakentaa, ja laskelmien mukaan pienentäisivät asumisen ja rakentamisen hiilijalanjälkeä kokonaisuutena.

Tässä jutussa Lars-Erik Mattila kelpuuttaa tulevaisuuden terveellisiksi ja luonnonmukaisiksi rakennusmateriaaleiksi vain puun ja muut luonnonkuidut, poltetun ja polttamattoman saven, luonnonkiven, kalkin, lasin ja raudan/teräksen.

Lisää huomioita kestävästä rakentamisesta .

Kulttuurirahaston K3-projekti on myös mielenkiintoinen.

 

Koko Suomi asuttuna

Koko Suomi on pidettävä asuttuna. Kaikilla tulee olla mahdollisuus laadukkaaseen ja turvalliseen elämään ja yrittämiseen omalla kotiseudullaan. Pääkaupunkiseudun nopeaa ja massiivista kasvua on pyrittävä jo rajoittamaan.

Suurimmat tiet ja kadut alkavat täällä kulkea jo suurelta osin meluesteiden ympäröiminä. Tämä kertoo siitä, ettei asutuksen ja liikenteen määrä ole enää riittävän hyvin yhteen sovitettavissa. Myös suurissa kaupungeissa ja niiden lähiympäristössä tulee kuitenkin olla mahdollisuus luonnonläheiseen ja terveelliseen asumiseen.

Aluepolitiikan keinoin tulisi suunnata voimavaroja siihen, että ihmisillä olisi todellinen mahdollisuus valita asuinkuntansa ja asumismuotonsa. Myös maaseudulla asumisen on oltava jatkossa todellinen vaihtoehto.

Kaavoituksella on taattava, ettei kenenkään elämänlaatu kärsi teollisuuden, kaivosten, louhimoiden tai voimaloiden takia.

Emme saa antaa käydä niin, että ihmiset sijoittuvat muutamaan suureen kaupunkiin, ja muusta Suomesta tulee periferia, jossa vaikkapa monikansallisten kaivosyhtiöiden on helppo mellastaa, kun ei ole enää ketään puolustamassa kotiseutuaan.

Koko maan asuttuna pitäminen tukee vahvasti työllisyyttä lisäämällä palvelualojen, maa- ja metsätalouden sekä matkailuelinkeinojen mahdollisuuksia. Elintarvikeomavaraisuus on myös turvallisuustekijä, ja luomutuotanto vientimahdollisuus.

Hyviä keinoja koko Suomen elinvoimaisena pitämiseksi ovat pienyrittäjien toiminnan ja työn tarjoamisen helpottaminen alv-, eläkemaksu- ja sivukuluhelpotuksin sekä hajutettu uusiutuva energiantuotanto. Koko maan kattava toimiva terveydenhuolto on myös avainasemassa.

Voitaisiin tutkia myös sellainen mahdollisuus, että kuntiin asetettaisiin tasamääräinen kuntavero. Näin poistuisi nykyinen ongelma, jossa hyvät veronmaksajat siirtyvät kirjoille halvempaan kuntaan jättäen suuren loven kotikuntansa verotuloihin.



AJANKOHTAISTA YHTEISKUNNASSAMME

Oikeuslaitos, viranomaisresurssit

Demokratiaan kuuluu se, että ihmiset voivat tuntea elävänsä turvassa. Poliisi- pelastus- ja ympäristöviranomaisten resursseja tulisi lisätä, jotta ihmiset saavat ongelma- ja hätätilanteissa aina nopeasti apua.

Lainsäädäntöön, oikeuslaitoksen toimintatapoihin ja mahdollisuuksiin tulkita lakeja tarvitaan myös muutoksia, jotta kansalaisten luottamus päätöksenteon oikeudenmukaisuuteen palautuu. Esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä ei saisi missään tapauksessa olla sellaisia asiavirheitä, joihin olen itsekin viime vuosina törmännyt.

Rangaistuskäytännöt tulee saattaa yleisen oikeustajun mukaisiksi. Monista väkivaltarikoksista saa pienempiä tuomioita kuin kesäkelillä moottoritiellä ajetusta ylinopeudesta.


Väkivalta ja kiusaaminen

Koulukiusaamiseen puuttuminen vaatii edelleen määrätietoisia toimenpiteitä. Koulussa kaikkien tulee voida keskittyä olennaiseen - oppilaiden oppimiseen ja opettajien opettamiseen.

Verkossa ja mobiilisovelluksissa tapahtuvan kiusaamisen kitkemiseen täytyy myös ryhtyä. Moderaattoreiden vastuuta sivujen sisällöstä tulee lisätä.

Viihteen nimissä koteihin ja tarjotaan nykyisin jo sairaalloisen tarkasti kuvattua väkivaltaa. Olen miettinyt, kenen tarpeisiin sitä tehdään, ja olisiko sitä tarpeen jo rajoittaa. Mediaväkivallan on todettu vaikuttavan hyvinkin negatiivisesti erityisesti lapsiin.

Olen huomannut tappamisen ja kuolemisen lähikuvausten lisääntyneen myös luontodokumenteissa, mistä syystä niitä ei nykyisin ole aina kovin mukavaa katsoa edes itse, saati sitten lasten kanssa. Kuolema on luonnollinen osa elämää, mutta näyttämällä tarkoituksella koko ruudun kokoista lähikuvaa tukehtuvien eläinten silmistä tavoitellaan nähdäkseni vain shokkivaikutusta ja tehdään normaalista epänormaalia.


Ymmärrettävät järjestelmät

Monista yhteiskunnallisista järjestelmistä on tehty niin monimutkaisia, että niiden toimivuuden ja vaikutusten ennustaminen on mahdotonta niin kansalaisille kuin päättäjillekin. Järjestelmien tulisi olla sellaisia, että normaalilla käsityskyvyllä varustettu ihminen ymmärtää, miten ne toimivat, miten hän pystyy niitä hyödyntämään, ja niiden puitteissa asioihin vaikuttamaan. Yksinkertainen on kaunista.


Harmoninen yhteiskunta - kaikki ikäluokat mukana

Harmoninen yhteiskunta tarvitsee kaiken ikäisiä ihmisiä. Jostain syystä vanhukset ovat kuitenkin kadonneet katukuvastamme tyystin. On hyvä, että tarjolla on erilaisia kotipalvelu- ja asumisjärjestelmiä, mutta ei ole kenenkään etu, että vanhukset eristetään koko muusta yhteiskunnasta. Vääristää käsitystä yhteiskunnan rakenteesta, kun kaupungilla näkyy vain tehokkaita, tuottavia ja kiireisiä ihmisiä. Vanhukset on helppo unohtaa, kun heitä ei missään näe. Sama koskee vammaisia. Joskus harvoin järjestettävä mediatempaus tai vähemmistöryhmien teemapäivät kalenterissa eivät riitä, vaan kyllä vammaistenkin päivä pitäisi olla joka päivä eikä vain kerran vuodessa.


Humanitäärinen maahanmuutto

Hengenvaarassa ja vaikeimmassa asemassa olevia tulee aina auttaa. Jos on kyseessä pitempiaikainen/pysyvä maahanmuutto, vastaanottajamaalla tulisi olla edellytykset tarjota tulijoille mielekäs elämä, eli käytännössä opiskelu- ja työmahdollisuudet.

Joidenkin pakolaisryhmien työttömyysprosentti Suomessa on erittäin suuri. Tämä ja jotkin muut negatiiviset lieveilmiöt osoittavat, ettei järjestelmä ole tällä hetkellä kovin toimiva. Vieraskielisen väestönosan erittäin nopea kasvu 25%-30%:iin pääkaupunkiseudulla tuottaa kaupungeille myös suuria ongelmia palvelujen ja asumisen järjestämisessä.

Hallitsematon maahanmuutto johtaa ongelmiin, joita ovat aitoa hätää kärsivien jääminen ilman apua, turvapaikanhakijoiden joutuminen hengenvaaraan, laitonta maahanmuuttoa organisoivien rikollisten toimintamahdollisuuksien kasvaminen, terrorismin leviäminen ja paperittomien ja “kadonneiden“ turvapaikanhakijoiden sijoittuminen yhteiskuntaamme.

Läheisessä vuorovaikutuksessa elävien kulttuurien tulisi myös olla yhteensovitettavissa siten, ettei ongelmia moraalikäsitysten ja lakien noudattamisen suhteen esiintyisi. Silloin suhtautuminen erilaisuuteen ja vieraisiin kulttuureihin voisi pysyä jatkossakin positiivisena.

On tärkeää huolehtia siitä, että aidosti turvaa hakevia autetaan, ja yhteistyössä EU:n tasolla harkitaan miten se parhaiten toteutetaan. Ongelmien välttämiseksi olisi järkevintä, että turvapaikkapäätös tehdään jo ennen kuin hakija pääsee liikkumaan vapaasti EU-alueella. Apua tarvitsevat olisi parasta ottaa suoraan pakolaisleireiltä pakolaiskiintiön kautta. Tämä vähentäisi laittomien toimijoiden mahdollisuuksia ja ihmisten joutumista hengenvaaraan.

Terrorismi on maailmalla jo vakava uhka, eikä Suomikaan voi ummistaa siltä enää silmiään ja toimia varomattomasti. Maahantulijoiden taustat tulee tutkia erittäin tarkasti, ja on tehtävä hyvää yhteistyötä muiden maiden viranomaisten kanssa.

Paras ratkaisu pakolaisten itsensä kannalta olisi tietenkin kansainvälisin toimin mahdollistaa normaali turvallinen elämä lähtömaissa tai niiden läheisyydessä. Elämä, jossa ihminen voi elää tutussa toimintaympäristössä, tulee ymmärretyksi omalla äidinkielellään ja voi toimia omassa ammatissaan rakentaen omaa elämäänsä ja maataan, on motivoivaa ja mielekästä.

Kuuntelin joitakin vuosia sitten radiohaastattelun, jossa afroamerikkalainen nainen kertoi, ettei kulu päivääkään, etteikö hän joutuisi syystä tai toisesta ajattelemaan ihonväriään. Tämä haastattelu oli ajatuksia herättävä. Musta väestö on kuitenkin saapunut Amerikan mantereelle jo satoja vuosia sitten, ja joutuu silti edelleen kokemaan syrjintää ihonvärinsä takia.

Normaalin elämän mahdollistaminen lähtömaissa tai niiden lähellä olisi tavoiteltavaa verrattuna nykyiseen vuosikausia kestävään, ihmisarvoa alentavaan, ahdistusta ja huonoa itseluottamusta, jopa hengenvaaraa aiheuttavaan pakolaisprosessiin, jonka seurauksena ihminen joutuu sopeutumaan täysin vieraaseen kulttuuriin, kieleen ja ilmastoon, tuntee itsensä aina erilaiseksi, joutuu tekemään koulutustasoaan vastaamattomia töitä (jos töitä ylipäätään saa) ja potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei pysty omalla työllään elättämään itseään ja perhettään.

Meidän tulisi edistää rauhantyötä siten, että maasta toiseen muuttoa tapahtuisi lähinnä työn, perheen tai opiskelun takia. Silloin muuttajan sopeutuminen uusiin olosuhteisiin on aina huomattavasti helpompaa. Kehitysapua olisi syytä lisätä edes sovitulle minimitasolle, koska sen avulla voidaan estää konflikteja ja auttaa ihmisiä kriisialueilla.

 

Nato

Nato-jäsenyyden hyödyt ja haitat pitkällä tähtäimellä tulee selvittää, ja tehdä sillä perusteella päätös mahdollisesta liittymisestä.

Tosiasia on, ettei yhteenkään NATO-maahan ole koskaan hyökätty. Puolueettomiin maihin sen sijaan kyllä, Suomi mukaanlukien (talvisota).

 

Puolustusvoimat

Riittävän uskottavan puolustuksen ylläpitäminen on tärkeää, ja puolustusvoimien kalusto alkaa olla osittain uusimisen tarpeessa. On pidettävä huolta oman puolustuksen uskottavuudesta ja tehtävä yhteistyötä muiden maiden kanssa.

 

Venäjä

Venäjä ei ole välitön turvallisuusuhka, mutta Venäjän vetäytyminen länsimaisen demokratian tieltä on huolestuttavaa, puhumattakaan Venäjän toimista Ukrainassa tai epäilyttävistä maakaupoista Suomen raja-alueilla. On seurattava Venäjän tilannetta aktiivisesti.

 

Terrorismi

Radikalisoituminen on tosiasia ympäri maailman, joten Suomi ei voi tuudittautua siihen uskoon, etteikö se aiheuttaisi ongelmia myös meillä.

 

Tiedustelulait ja verkkovalvonta

Valvontaan liittyvässä lainsäädännössä ja käytetyssä teknologiassa pitää huolehtia siitä, ettei yksittäisen kansalaisen tietosuoja vaarannu.

On kaikkien etu, että viranomaisilla on riittävät resurssit kansalaisten turvallisuuden takaamiseen ja vakavien turvallisuusuhkien ennaltaehkäisyyn. On tärkeää voida torjua esimerkiksi terrorismia tehokkaasti.


Puhelinmyynti

Jokaisen on saatava itse päättää, millaisen henkilökohtaisen markkinoinnin kohteena haluaa olla. Tämä koskee erityisesti puhelinmyyntiä. Kenenkään ei pitäisi joutua erikseen kieltäytymään puhelinmyynnistä, vaan se tulisi sallia vain asiakkaan erikseen antamalla luvalla.