Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

KIVILOUHIMOT JA KAIVOKSET - TOIMINTA TÄYNNÄ EPÄKOHTIA





 

 

Suomessa on alkanut herättää kasvavaa huolta se, että kenen tahansa välittömään läheisyyteen saattaa nousta kivilouhimo, jolla on huomattavia vaikutuksia lähiasukkaiden asumisterveyteen ja -viihtyvyyteen.

Syytä huoleen onkin, koska louhimoihin liittyvä lainsäädäntö, kaavoitus, valvontakäytännöt ja toimintatavat eivät tällä hetkellä turvaa asukkaiden ja ympäristön oikeuksia edes välttävästi. Kivilouhimoiden lähellä asuvat joutuvat kärsimään jatkuvista melu-, pöly- ja tärinähaitoista sekä ympäristön, mm. kaivovesien, pilaantumisesta. Kivilouhimoita saa perustaa maa- ja metsätalousmaaksi kaavoitetuille alueille, ja suojaetäisyydet nykyisin käytössä olevilla työskentelytavoilla ovat aivan liian lyhyet.

Kaivos- ja kivilouhimotoiminnan uhatessa juuri nyt laajasti koko Suomea tulee lainsäädäntö ja valvontakäytännöt nopeasti saada sellaisiksi, että asukkaiden ja ympäristön oikeudet turvataan.

Asukkaiden asema

Olen viime vuosina toiminut ympäristön ja asukkaiden oikeuksien puolesta erityisesti kantatien 51 varrella Siuntion Pikkalassa sijaitsevaan kivilouhimoon liittyvissä asioissa, ja tänä aikana saanut yhteydenottoja lukuisilta louhimotoiminnasta kärsiviltä asukkailta ympäri Suomen.

On valitettavan yleistä, että asukkaat, jotka aiheellisesti valittavat louhimoiden melusta, pölystä tai räjäytysten aiheuttamista tärinävaurioista, pyritään hiljentämään tai valituksia ei oteta vakavasti. Asukkaita saatetaan syyllistää eri tavoin sekä toiminnanharjoittajien että virkamiesten taholta, ja jopa heidän mainettaan voidaan yrittää asettaa julkisesti kyseenalaiseksi. Asukkaiden kohtelu on monissa tapauksissa ollut aivan pöyristyttävää. Pikkalan tapauksessa eduskunnan oikeusasiamies otti keväällä 2015 tutkittavakseen kunnan ympäristövalvonnan toimet louhimon valvontaan ja asukkaiden kohteluun liittyvissä asioissa.

Melu ja sen mittaaminen

Jatkuvalla ympäristömelulla on tutkitusti terveydellisiä vaikutuksia, joita ei vieläkään oteta riittävän vakavasti.

Melun nykyisin tunnettuihin terveysvaikutuksiin nähden melun ohjeelliset  raja-arvot ovat aivan liian korkeat (päiväajan ulkomelun ohjeellinen raja-arvo on 55 dB tavallisilla asuinalueilla). Erityisesti pientalo- ja haja-asutusalueilla rajan pitäisi olla alhaisempi, koska tarkoitus on pystyä hyödyntämään piha-aluettaan oleskeluun ja rentoutumiseen. Melun  terveysvaikutuksista löytyy seuraavia tutkimustuloksia mm. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisusta 12/2012 ("Melun terveysvaikutukset ja ympäristömelun häiritsevyys").
 
42 dB: vaikutukset: psykososiaalinen hyvinvointi, elämänlaatu 
50 dB: vaikutukset: kohonnut verenpaine, älylliset toiminnot,  suorituskyky, kliininen terveys

Kivilouhimoiden melumittaukset on lisäksi annettu toiminnanharjoittajien itsensä tehtäväksi. Tämä on johtanut siihen, että melua mitataan usein hiljaisen toiminnan tai jopa taukojen aikana paikoissa, joissa maaston muodot tai tuulen suunta estävät melun kulkeutumista. Kun tällaisten melumittausten tuloksista sitten laaditaan tilastoja, saadaan paperilla näyttämään siltä, että louhimoita voitaisiin sijoittaa hyvinkin lähelle asutusta.

Meluarvojen vertailu on joskus vaikeaa, joten tässä vielä havainnollistava esimerkki:

Jos auton nopeus kasvaa 40 => 50 km/h: ero tuntuu pieneltä, mutta jos melu lisääntyy 40 => 50 dB se tarkoittaa, että melu onkin kaksinkertainen (eli auton nopeus kasvaisikin 40 => 80 km/h).

+ 6 dB = melua 50 % enemmän (1.5 -kertainen melu)
+ 10 dB = melua 100 % enemmän (kaksinkertainen melu)
+ 15.5 dB = melua 200 % enemmän (3-kertainen melu)
+ 20 dB =  melua 1000 % enemmän (10.-kertainen melu)
+ 40 dB = 100-kertainen melu
+ 60 dB = 1000-kertainen melu



Kuuntele louhimomelua


Räjäytykset ja tärinävauriot

On silmiinpistävää, miten räjäytyksiin liittyvät asiat sivuutetaan yhä uudestaan uusien louhimoprojektien käynnistyessä.

Vastuukysymykset räjäytysten osalta ovat viranomaiskoneistossa työskenteleville itselleenkin erittäin epäselvät, minkä huomaa helposti yrittäessään selvittää niihin liittyviä asioita. Itse aloitin sallittuihin räjähdemääriin liittyvien kysymysteni kanssa kunnan ympäristötarkastajasta, joka ohjasi minut kysymyksineni Tukesiin. Tukesista ehdotettiin yhteydenottoa aluehallintovirastoon, sieltä poliisiin ja sieltä ELY-keskukseen. ELY-keskuksesta soitti lopulta lakimies, joka sanoi suoraan, ettei oikein osaa sanoa asiasta mitään. Hän kysyi, että eikös tämä asia kuulu kunnan ympäristötarkastajalle ja ehdotti, että jospa ottaisin yhteyttä häneen. Kaikki asiaan liittyvät viisi viranomaista siis siirsivät asiaa toisilleen, kunnes koko kierros oli käyty, eikä kukaan edelleenkään ollut ottanut kantaa itse ongelmaan.

Korvausten hakeminen mahdollisista kiinteistön räjäytysvaurioista on asukkaan ja louhinta- tai rakennusyrityksen välinen siviilioikeusasia. Kunnalla tai valvontaviranomaisilla ei ole velvollisuutta ottaa minkäänlaista kantaa räjäytysten aiheuttamiin vaurioihin, eikä edes valvoa louhinnassa käytettyjä panoskokoja. Näin ollen asukas jää tilanteessa täysin yksin, ja ainoa keino on palkata itselleen lakimies. Koska räjähdemäärien käyttöä ei ole valvonut kukaan, ei myöskään voida varmasti tietää, kuinka suuria määriä räjähdettä on missäkin räjäytyksessä käytetty.

Joskus lupamääräykset edellyttävät toiminnanharjoittajaa asentamaan tärinämittareita lähialueen taloihin, mutta näidenkin mittausten luotettavuus on osoittautunut kyseenalaiseksi, eikä mittauksia suoriteta riittävän kaukana louhimoista. Omassa tapauksessamme yhteen taloista asennettiin 20 vuotta vanhaa tekniikkaa edustava mittari, jonka kalibrointi oli mennyt vanhaksi jo vuosia aiemmin. Tällaista ”valvontaa” suorittava konsultti toimii sitten toiminnanharjoittajan todistajana asukkaan viedessä asian oikeuteen.

Kovin moni ei kustannusten pelossa uskalla ryhtyä epävarmaan oikeudenkäyntiin, vaan kärsii vaurioista aiheutuvat kustannukset nahoissaan. Pahimmillaan vauriot estävät kiinteistön myynnin. Vauriotapaukset jäävät näin ollen yleensä virallisesti dokumentoimatta, joten louhimoyritys voi sopivissa yhteyksissä kertoa, että vaurioita ”ei ole”.

Oman kiinteistömme perustusten ennakkokatselmuksessa konsulttiyritys oli silmämääräisesti arvioinut kiinteistön sijaitsevan kalliolla varmistamatta asiaa mistään. Moni olisi varmasti luottavaisena allekirjoittanut kokeneen konsultin paperin sen enempää asiaan perehtymättä. Ellei asukas tässä tapauksessa olisi itse tarkistanut asiaa talon rakennepiirustuksista ja sattunut lisäksi tietämään, että savimaalle perustettu talo kestää tärinää huomattavasti huonommin kuin kalliolle perustettu, ja vaatinut kirjaamaan asia oikein, papereihin olisi jäänyt konsultin kirjaus kalliolle perustetusta talosta. Louhimolla olisi näin ollut mahdollista käyttää suurempia räjähdemääriä, ja mikäli talo olisi vaurioitunut, merkintä väärästä perustustavasta olisi ollut helppo vierittää asukkaan syyksi, koska hänellä oli mahdollisuus tarkistaa ja allekirjoittaa konsultin raportti.

Kun kokeneelle konsulttiyhtiölle sattuu tällaisia virheitä toinen toisensa perään, ja niiden oikaisu jätetään asiaan täysin perehtymättömien asukkaiden vastuulle, ei voi välttyä ajatukselta, että kyseessä on tarkoitushakuinen toimintatapa.

Tässä muutama video räjäytyksistä. Tällaista on asua louhimoiden lähellä. Jokainen voi miettiä, montako tällaista peräkkäistä räjäytystä talon perustukset kestävät.
Räjäytyksiä Kotka, Rajavuoret
Räjäytyksiä Siuntio, Pikkala

 

Selvitykset, mittaukset, lausunnot – sama konsultti asialla

Suuri epäkohta on se, että melu-, pöly- ja tärinävalvonnassa ei prosessin missään vaiheessa käytetä puolueettomia asiantuntijoita.

Yrittäjän oma konsultti tekee sekä ennakkoselvitykset (melu- ja ympäristöselvitykset, perustusten ja kaivojen katselmoinnit) että toiminnan aikaiset valvontamittaukset. Jos asukkaat toteavat melurajojen ylittyvän tai raportoivat talovaurioista, kunta ei teetä puolueettomia mittauksia, vaan paikalle pölähtää taas sama konsultti antamaan lausuntoa. Lisäksi konsultti toimii usein luvanhaltijan lakimiehenä lupien oikeuskäsittelyissä, ja luvanhaltija käyttää konsulttia vahingonkorvausoikeudenkäyntien todistajana.

Käytäntö on asukkaiden oikeusturvan kannalta täysin kestämätön.


Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon ranta-alueiden tilanne

Kirkkonummen ja Siuntion raja-alueilla kantatien 51 tuntumassa toimii parhaillaan kaksi kivilouhimoa. Toinen sijaitsee Pikkalassa, jossa tuhottiin valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu kallio, ja lupakäsittelyssä ja edelleen toiminnan valvonnassa on esiintynyt jatkuvia laittomuuksia. Toinen louhimo on Kantvikissa, jossa louhiminen aloitettiin ilman asianmukaisia maa-aines- ja ympäristölupia, jotka ELY-keskus sittemmin määräsi Kirkkonummen kunnan vaatimaan toiminnanharjoittajalta.

Kirkkonummen Vuohimäkeen on tulossa kolme louhimoa lisää. Kaikilla viidellä louhimolla on yhteisvaikutuksia niiden keskelle jäävien asuinalueiden asuinolosuhteisiin melun, pölyn ja tärinän muodossa, mutta YVA-menettely on onnistuttu hankkeita sopivasti pilkkomalla välttämään. Vuohimäen louhimoiden yhteyteen on suunnitteilla myös ampumarata. Kuudes kivilouhimo on toiminnassa kolme kilometriä Pikkalan louhimosta länteen Siuntion puolella.


Jos kaikki tämä toteutuu, lounaisen Kirkkonummen ja eteläisen Siuntion kauniin merenranta-alueen edellytykset viihtyisään asumiseen ovat pilalla. Täällä olisi kaikki mahdollisuudet korkeatasoiseen asumiseen ja kaikille avoimeen virkistystoimintaan luonnon lähellä, hyvien kulkuyhteyksien päässä kauniissa ja harvinaisissa merellisissä kallio- ja rantamaisemissa. Tiedossa olisi uusia asukkaita ja hyvät verotulot, mutta mitä kunnat tekevät? Kaavoittavat ja luvittavat koko rannikkoseudun kymmeniksi vuosiksi täyteen kivilouhimoita, joiden melu- ja tärinähaitat ulottuvat kilometrien päähän. Sama meno jatkuu Inkoon puolella, jossa aivan meren rantaan on tulossa valtava kivilouhimo. Tässä ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä.

Louhimot tulee keskittää maisemallisesti arvokkaiden kallioalueiden ulkopuolelle, sinne, missä on jo ennestään teollisuutta, tai vähintäänkin riittävän kauas asutuksesta, mikä tarkoittaa maastosta riippuen 3-4 km. Nythän louhimoita nousee jatkuvasti haja-asutusalueille pahaa-aavistamattomien ihmisten naapuriin. Varsinkin jo nyt liian tiheästi asutulla eteläisellä Uudellamaalla tämä on jo suuri ongelma. Tosiasia on, että kivilouhimot ja ihmiset eivät mahdu samoille alueille, ja kuntien kaavoitus on tämän estämisessä avainasemassa. Kuljetuskustannuksia tulee toki lisää, jos kiviainesta ajetaan kauempaa, mutta kaikkea ei voi saada. Ihmisten terveyden on aina oltava ensisijainen tavoite. Teollisuus on ihmistä varten, ei päinvastoin.

Ongelman yksi iso ydinkysymys on se, että Uudellamaalla on yksinkertaisesti liikaa asutusta, ja muu Suomi on tyhjä. Tämä tulee ehkä halvemmaksi monin tavoin, mutta toisaalta hintaa maksetaan sitten yhtä monella muulla lailla... Kumpaan suuntaan vaaka lopulta kallistuukaan?


Valtakunnallinen ongelma

Louhimoihin ja kaivoksiin liittyvä problematiikka on suurelta osin valtakunnallisella ja lainsäädäntötasolla. Osa ongelmista liittyy tosin myös kunnan viranhaltijoiden ja viranomaisten hampaattomaan toimintaan, kun syystä tai toisesta nykyisen lain heille suomia keinoja ei käytetä.

Olen tässä vuosien varrella ihmetellyt, miksi louhimolupia myönnetään jatkuvasti liian lähelle asutusta, eikä toimintaa saada pysymään lupamääräysten puitteissa. Suomessa louhimoiden ja kaivosten lähiasukkaat ovat jo vuosikymmeniä turhaan yrittäneet saada äänensä kuuluviin.

Syy löytyy suurelta osin siitä, että asukkaiden perusoikeuksien, kotirauhan ja omaisuuden turvaaminen edellyttää muutoksia lainsäädäntöön ja tiettyihin toimintatapoihin erilaisia suosituksia ja asetuksia valmisteltaessa.

                                                           Mikä neuvoksi?

* Louhimot tulee keskittää riittävän kauas asutuksesta alueille, joilla jo ennestään on teollisuutta.
* Kaavoitusmääräyksiä tulee muuttaa siten, ettei haittavaikutuksiltaan näin raskasta teollisuutta enää saisi harjoittaa maa- ja metsätalousmaaksi kaavoitetulla alueella, vaan alueen tulee olla kaavoitettu teollisuusalueeksi. Silloin ihmisillä on mahdollisuus valita asuinpaikkansa siten, ettei naapuriin yllättäen perusteta louhimoa tai kaivosta.
* Lakeja, asetuksia ja määräyksiä valmistelevien työryhmien jäsenten esteellisyydet tulee ottaa huomioon, jotta valmistelun puolueettomuus ja avoimuus voidaan taata.
* Melurajat on päivitettävä vastaamaan melun em. tutkittuja haittavaikutuksia. 42 dB: vaikutukset: psykososiaalinen hyvinvointi, elämänlaatu. 50 dB: vaikutukset: kohonnut verenpaine, älylliset toiminnot,  suorituskyky, kliininen terveys.
* Räjäytyksiin liittyvät asiat on saatava pakolliseksi osaksi ympäristölupakäsittelyä, niitä koskevat raja-arvot on selkiytettävä, ja räjäytyksistä on annettava oleelliset tiedot kaikille asianosaisille viranomaisille.
* Louhimotoiminnan aiheuttamien omaisuusvahinkojen ja kiinteistöjen arvon alenemisen korvauskäytäntöjä tulee muuttaa siten, ettei yksittäisen asukkaan tarvitse lähteä kalliiseen oikeusprosessiin louhimoyritystä vastaan.
* Valvontamittaukset on määrättävä puolueettoman tahon tehtäväksi, jotta ne ovat luotettavia, eivätkä tilastoitaessa johda väärin perustein tehtyyn lainsäädäntöön ja suositusetäisyyksiin.
* Valvontaviranomaisten on puututtava lupamääräysten rikkomiseen tiukemmin, ja todelliset, yrityksille rahallisesti merkittävät sanktiot tulee ottaa käyttöön.
* Louhimon tai kaivoksen toiminta on voitava määrätä keskeytettäväksi heti, jos huomataan, että lupien myöntämisperusteena olevat edellytykset eivät toteudu käytännössä, tai louhimon epäillään aiheuttavan terveys-, ympäristö- tai omaisuusvahinkoja.
* Louhimoita ja kaivoksia tulisi saada perustaa vain maan alle, tai vaihtoehtoisesti murskaus ja rikotus tulee määrätä tapahtuvaksi paikalle rakennetussa tilapäisessä sisätilassa, joka estää melun ja pölyn kulkeutumisen. Näitä on jo käytössä erityisesti kaupungeissa tapahtuvassa louhinnassa.


Tulevien eduskuntavaalien merkitys

Ympäristön ja asukkaiden tilanne saattaa lähestyvien vaalien jälkeen huonontua entisestään. Kuntien ja ELY-keskusten riittämätön valvonta ja hidas tai suorastaan olematon reagointi ongelmatilanteissa ovat jo nyt suuri ongelma. Tämä on nähty surullisella tavalla esimerkiksi Talvivaaran katastrofissa. Siitä huolimatta suurista puolueista keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset ovat ilmoittaneet ajavansa ympäristöministeriön lakkauttamista. Tällöin kaivos-, louhimo- ja ympäristöasiat olisivat saman ministeriön katon alla, ja ympäristön ja asukkaiden huomioiminen erilaisissa hankkeissa jäisi entistäkin enemmän teollisuusyritysten etujen ajamisen jalkoihin. Kaivosten ja louhimoiden lähiasukkaiden elinolosuhteen tulisivat kurjistumaan entisestään.


Jos haluat lukea lisää Pikkalan kivilouhimon edesottamuksista ja sen yhteydessä havaitsemistani epäkohdista niin laeissa, asetuksissa kuin viranomaisten toiminnassa, vieraile osoitteessa täällä.