Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

KOULU, LAPSET JA NUORET

                                                         

Olen tehnyt töitä lasten ja nuorten parissa suurimman osan työurastani. Aloitin hoitamalla kouluaikoina tuttavaperheiden lapsia, ja toimiessani soitonopettajana parinkymmenen vuoden ajan oli hauska seurata useamman oppilaan kasvamista 7-vuotiaasta ekaluokkalaisesta läpi yläasteen ja lukion, aina opiskelijaelämän rientoihin saakka.

Opiskeluaikoina tein myös paljon eri oppiaineiden ja luokanopettajan viransijaisuuksia, lähinnä eri puolilla Espoota. Opetusharjoittelupaikan valitsin kuitenkin mahdollisimman kaukaa, Sotkamosta, jossa koulumaailma oli hyvinkin erilainen. Se antoi perspektiiviä pohtia syitä siihen, miksi pääkaupunkiseudulla koulumaailma ja oppilaat olivat siihen verrattuna hyvinkin levottomia. 

Viihdyin nuorten parissa hyvin, ja lukion jälkeen hain ja pääsinkin Sibelius-Akatemian lisäksi opiskelemaan nuorisotyötä, mutta näistä valitsin varsinaiseksi elämänurakseni musiikin. Sen parissa olen kuitenkin saanut ikään kuin molemmat, koska olen tehnyt paljon töitä nimenomaan lasten ja nuorten parissa.

Kouluaikoina tein myös nuorille suunnattua vapaaehtoistyötä Kanta-Espoon seurakunnassa, esimerkiksi päihtyneiden nuorten auttamiseen suunnatuissa Saapas-operaatioissa.


KOULU

Koulumaailma on minulle kaiken kaikkiaan tuttu ja rakas, ja olen joutunut käytännössä pohtimaan paljon myös opettajien työnkuvaa. Opettajien pääasiallinen tehtävä on opettaa, mutta tänä päivänä työ alkaa olla erilaisten jatkuvasti lisääntyvien velvoitteiden takia todella vaativaa. Energiaa ja aikaa menee usein liikaa toisarvoisten asioiden hoitamiseen ja varsinainen opetustehtävä kärsii.

Kouluissa tulisi panostaa oppimisympäristöjen kehittämiseen ja koulurauhan ylläpitämiseen. Suomen vahvuus on aina ollut korkealaatuinen koulutus, mutta tilanteen säilyminen ei ole itsestäänselvyys, jos olosuhteita oppimiseen ja opettamiseen ei ole.

Vuonna 2014 käyttöön otettu oppilashuoltolaki toi koulumaailmaan taas uusia epäkäytännöllisyyksiä. Esimerkiksi erityisopettajien työnkuva on käytännössä suurelta osin toimistotyötä ja erilaisten arviointien tekemistä, ei suinkaan opettamista, johon he ovat kouluttautuneet. Uuden oppilashuoltolain perusteella erityisopettaja joutuu myös yhden tapaamisen perusteella arvioimaan mihin opetusyksikköön oppilas sijoitetaan, sen sijaan, että arviointiin käytettäisiin entiseen tapaan esimerkiksi päivähoidon henkilökuntaa, joka tuntee oppilaan ennestään.

Pitkällä tähtäimellä opettajien palkkatasoa tulisi nostaa ja työnkuvaa muokata enemmän asiantuntijuuden suuntaan, jotta myös miehet kiinnostuvat opetustyöstä nykyistä enemmän.

Koulutuksen laadusta ja määrästä ei tule leikata, mutta tarvittaessa oppimateriaaleja voitaisiin jossain määrin palauttaa vanhempien maksettaviksi: Samalla kuitenkin tulisi palauttaa entinen vapaa-oppilaskäytäntö jossain muodossa, esim. ottamalla käyttöön vanhempien tulojen mukainen progressiivinen maksuosuus.


Koulujen ryhmäkoot

Olen tehnyt pitkään viransijaisuuksia eri luokka-asteilla, enkä itse ole kokenut ryhmäkokojen olevan se oleellisin asia koulussa viihtymisen tai hyvien oppimistulosten kannalta. Toki esim. 35-40 oppilasta oli jo suuri määrä oppilaita.

 

Ruotsin opetus

 

Suurin osa kaksikielisten kuntien opiskelijoista haluaa opiskella ruotsia tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksien takia. Voitaisiin kuitenkin harkita kokeiltavaksi mallia, jossa ruotsi olisi varsinainen pakollinen toinen kotimainen kieli vain kaksikielisissä kunnissa, ja muissa riittäisi ruotsin kielen perusteiden hallinta.

 

Liikuntatunnit

 

Liikuntatunnit tulisi järjestää koulupäivän päätteeksi, ja oppilaiden olisi hyvä voida viimeistään lukioikäisinä jo vapaasti valita, mitä tekevät. Tärkeintä ei ole oppia jokaista liikuntalajia, vaan löytää läpi elämän kestävä innostus liikuntaan ja itselle mieluisa tapa harrastaa sitä. Myös nykyteknologian ja pelien integrointi liikkumiseen voisi tuoda hyviä tuloksia.
 

Luovien alojen opetus

 

Musiikin ja kulttuurin opetuksen pitäisi perustua tekemisen iloon aivan kuten liikunnankin.

Omaehtoinen ja innostunut tekeminen on elinikäisen harrastuksen perusta. Kouluissa tulisi ohjata kokeilemaan vapaaehtoisesti ja rohkeasti erilaisia asioita niin, että jokainen löytää oman tapansa toteuttaa luovuuttaan. Toisaalta tulee huomioida, etteivät kaikki lapset ole tähän yhtä valmiita, eikä siitä saisi aiheutua heille epämukavia opetustilanteita.




Uskonto ja elämänkatsomustieto

Järkevä uskonnollisen perinteen opetus on perusteltua oman kulttuurin ymmärtämiseksi ja yleissivistyksen takia. Se on paikallaan myös, jotta tietoa uskonnosta jaetaan neutraalilla tavalla turvallisessa ympäristössä sen sijaan, että se jäisi esimerkiksi uskonnollisten lahkojen tehtäväksi.

Elämänkatsomustieto sisältää tärkeitä asioita, mutta on nimenä hieman harhaanjohtava, koska etenkään alaluokilla opetukseen ei sisälly lainkaan tietoa kristinuskosta, joka kuitenkin on voimakkaasti koko länsimaisen kulttuurin taustalla, ja monelle tärkeä elämänkatsomus.

Voitaisiin harkita uutta oppiainetta, joka yhdistäisi uskonnon ja elämänkatsomustiedon. Mitä enemmän eristämme eri tavalla ajattelevat ihmiset toisistaan jo nuorena, sen hankalampaa heidän on ymmärtää toisiaan aikuisina.


Kiusaaminen

Lapsia ja nuoria täytyy pystyä suojelemaan kiusaamiselta paremmin. Kiusaamiseen tulee puuttua heti, sen jatkuminen on estettävä, ja kiusaajan tulee joutua aina vastaamaan teoistaan.

Sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan kiusaamiseen ja loukkaamiseen tulee pystyä puuttumaan nykyistä huomattavasti tiukemmin. Some-keskusteluryhmien ylläpitäjien velvollisuuksia poistaa loukkaavia kirjoituksia tulee lisätä.


Koulukorjaukset ja rakentaminen

Oma lähtökohtani kaikessa päätöksenteossa on aina ollut ensisijaisesti ihmisten terveys ja turvallisuus. Koulujen tilanne vaikuttaa suoraan koululaisten ja kouluissa työskentelevien terveydentilaan, joten koulujen korjaaminen kestävästi ja sen jälkeen huolellinen kunnossapito ovat itselleni tärkeitä tavoitteita.

Tällä hetkellä toivotaan paljon ns. kuivaketjulta, eli tarkalta rakennusaikaiselta suunnittelulta ja valvonnalta, jossa märkien materiaalien päälle ei jatketa rakentamista.

Kuivaketju on kuitenkin arkkitehti Lars-Erik Mattilan mukaan vain osa kokonaisuutta eikä poista sisäilmaongelmia kokonaan. Myös materiaalivalinnat ja luonnollisella tavalla toimiva ilmanvaihto olisivat tärkeitä. Ne ovat myös ekologisempi tapa rakentaa ja laskelmien mukaan pienentäisivät asumisen ja rakentamisen hiilijalanjälkeä kokonaisuutena.

Tässä jutussa
Lars-Erik Mattila kelpuuttaa tulevaisuuden terveellisiksi ja luonnonmukaisiksi rakennusmateriaaleiksi vain puun ja muut luonnonkuidut, poltetun ja polttamattoman saven, luonnonkiven, kalkin, lasin ja raudan/teräksen.

Lisää huomioita kestävästä rakentamisesta.

Kulttuurirahaston K3-projekti on myös mielenkiintoinen:

Itse olen varsin huolestunut siitä, että rakennusteollisuuden ja talotekniikan edustajilla on erittäin suuri vaikutusvalta tehtäessä valtakunnallisia rakentamiseen liittyviä päätöksiä.

Tutustuin jokin aika sitten erääseen nollaenergiarakentamisen selvitystyöhön hankenimeltään FInZEB. Talotekniikka ja rakennusteollisuus nolivat senkin tekijöissä jokseenkin täydellisesti edustettuina. Itse kuitenkin kaipaisin tällaisten selvitysten tekijöiksi puolueettomia asiantuntijoita, joilla ei ole sidonnaisuuksia talotekniikkaa tuottaviin yrityksiin.

Jatkossa tulisi kustannusten sijaan painottaa laatua koulujen rakentamishankkeiden kilpailutuksissa.


Koulumatkat

Koulumatkojen pituus on pidettävä järkevällä tasolla. Kyläkoulujen lakkauttamista olisi vältettävä erityisesti, jos oppilaiden koulumatkat pitenevät sen takia kohtuuttomasti.


Koulutilojen harrastuskäyttö

Koulujen iltakäyttöä tulee laajentaa ottamalla myös aikuisten harrastustoiminta sen piiriin paremmin. Voitaisiin tarjota yrittäjille mahdollisuus käyttää koulua opetus- ja koulutustilana. Tämä tukee myös yrittäjyyttä.

 

Päivähoito

Kaikkia päivähoitomuotoja tarvitaan. Tärkeintä on, että päivähoito on laadukasta.

Tutkimusten mukaan alle 3-vuotiaalla ei vielä ole valmiuksia selviytyä ryhmässä hänen kehitystään palvelevalla tavalla, joten mahdollisuuksien mukaan aivan pienimpien lasten kohdalla tulisi suosia kotihoitoa.