Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

KOULU, LAPSET JA NUORET

                                                         

Olen tehnyt töitä lasten ja nuorten parissa suurimman osan työurastani. Aloitin hoitamalla kouluaikoina tuttavaperheiden lapsia, ja toimiessani soitonopettajana parinkymmenen vuoden ajan oli hauska seurata useamman oppilaan kasvamista 7-vuotiaasta ekaluokkalaisesta läpi yläasteen ja lukion, aina opiskelijaelämän rientoihin saakka.

Opiskeluaikoina tein myös paljon eri oppiaineiden ja luokanopettajan viransijaisuuksia, lähinnä eri puolilla Espoota. Opetusharjoittelupaikan valitsin kuitenkin mahdollisimman kaukaa, Sotkamosta, jossa koulumaailma oli hyvinkin erilainen. Se antoi perspektiiviä pohtia syitä siihen, miksi pääkaupunkiseudulla koulumaailma ja oppilaat olivat siihen verrattuna hyvinkin levottomia. 

Viihdyin nuorten parissa hyvin, ja lukion jälkeen hain ja pääsinkin Sibelius-Akatemian lisäksi opiskelemaan nuorisotyötä, mutta näistä valitsin varsinaiseksi elämänurakseni musiikin. Sen parissa olen kuitenkin saanut ikään kuin molemmat, koska olen tehnyt paljon töitä nimenomaan lasten ja nuorten parissa.

Kouluaikoina tein myös nuorille suunnattua vapaaehtoistyötä Kanta-Espoon seurakunnassa, esimerkiksi päihtyneiden nuorten auttamiseen suunnatuissa Saapas-operaatioissa.

Koulumaailma on minulle kaiken kaikkiaan tuttu ja rakas, ja olen joutunut käytännössä pohtimaan paljon myös opettajien työnkuvaa. Opettajien pääasiallinen tehtävä on opettaa, mutta tänä päivänä työ alkaa olla erilaisten jatkuvasti lisääntyvien velvoitteiden takia todella vaativaa. Energiaa ja aikaa menee usein liikaa toisarvoisten asioiden hoitamiseen, ja varsinainen opetustehtävä kärsii.

Viime vuonna (2014) käyttöön otettu oppilashuoltolaki on tuonut koulumaailmaan taas uusia epäkäytännöllisyyksiä, joista tulisi päästä eroon. Esimerkiksi erityisopettajien työnkuva on käytännössä suurelta osin toimistotyötä ja erilaisten arviointien tekemistä, ei suinkaan opettamista, johon he ovat kouluttautuneet. Uuden oppilashuoltolain perusteella erityisopettaja joutuu myös yhden tapaamisen perusteella arvioimaan mihin opetusyksikköön oppilas sijoitetaan, sen sijaan, että arviointiin käytettäisiin entiseen tapaan esimerkiksi päivähoidon henkilökuntaa, joka tuntee oppilaan ennestään.

Pitkällä tähtäimellä opettajien palkkatasoa tulisi nostaa, ja työnkuvaa muokata enemmän asiantuntijuuden suuntaan, jotta myös miehet kiinnostuvat opetustyöstä nykyistä enemmän.

Mikäli koulutuksesta joudutaan tekemään säästöjä, oppimateriaalit voitaisiin jossain määrin palauttaa vanhempien maksettaviksi, mutta samalla palautettaisiin entinen vapaa-oppilaskäytäntö jossain muodossa, esim. ottamalla käyttöön vanhempien tulojen mukainen progressiivinen maksuosuus.


Koulujen korjaukset ja kunnossapito

Oma lähtökohtani kaikessa päätöksenteossa on aina ollut ensisijaisesti ihmisten terveys ja turvallisuus. Koulujen tilanne vaikuttaa suoraan koululaisten ja kouluissa työskentelevien terveydentilaan, joten koulujen korjaaminen kestävästi ja sen jälkeen huolellinen kunnossapito ovat itselleni tärkeitä tavoitteita.

Tällä hetkellä toivotaan paljon ns. kuivaketjulta, eli tarkalta rakennusaikaiselta suunnittelulta ja valvonnalta, jossa märkien materiaalien päälle ei jatketa rakentamista.

Kuivaketju on kuitenkin arkkitehti Lars-Erik Mattilan mukaan vain osa kokonaisuutta eikä poista sisäilmaongelmia kokonaan. Myös materiaalivalinnat ja luonnollisella tavalla toimiva ilmanvaihto olisivat tärkeitä. Ne ovat myös ekologisempi tapa rakentaa ja laskelmien mukaan pienentäisivät asumisen ja rakentamisen hiilijalanjälkeä kokonaisuutena.

Tässä jutussa Lars-Erik Mattila kelpuuttaa tulevaisuuden terveellisiksi ja luonnonmukaisiksi rakennusmateriaaleiksi vain puun ja muut luonnonkuidut, poltetun ja polttamattoman saven, luonnonkiven, kalkin, lasin ja raudan/teräksen:
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005069646.html

Lisää Mattilan huomioita kestävästä rakentamisesta:
https://pohjalaistaloverkosto.blogspot.fi/2017/01/arkkitehti-lars-erik-mattilan-huomioita.html

Kulttuurirahaston K3-projekti on myös mielenkiintoinen:
https://skr.fi/fi/k3-talot

Itse olen varsin huolestunut siitä, että rakennusteollisuuden ja talotekniikan edustajilla on erittäin suuri vaikutusvalta tehtäessä valtakunnallisia rakentamiseen liittyviä päätöksiä.

Tutustuin juuri erääseen nollaenergiarakentamisen selvitystyöhön hankenimeltään FInZEB. Talotekniikka ja rakennusteollisuus näyttävät olevan senkin tekijöissä jokseenkin täydellisesti edustettuina. Itse kuitenkin kaipaisin tällaisten selvitysten tekijöiksi puolueettomia asiantuntijoita, joilla ei ole sidonnaisuuksia talotekniikkaa tuottaviin yrityksiin.

Huolestuttaa myös se, miten jatkossa selvitään niin tämän kuin monen muun asian kanssa, jos kustannuksia edelleen painotetaan vahvasti laadun sijaan erilaisten hankkeiden kilpailutuksissa. Työn laatu tulisi saada painotetummin kilpailutuksen kriteeriksi.


Koulumatkat

Koulumatkojen pituus on pidettävä järkevällä tasolla. Kyläkoulujen lakkauttamista olisi vältettävä erityisesti, jos oppilaiden koulumatkat pitenevät sen takia kohtuuttomasti.


Koulutilojen harrastuskäyttö

Koulujen iltakäyttöä tulee laajentaa ottamalla myös aikuisten harrastustoiminta sen piiriin paremmin. Voitaisiin tarjota yrittäjille mahdollisuus käyttää koulua opetus- ja koulutustilana. Tämä tukee myös yrittäjyyttä.


*LAPSET, NUORET, KOULU -aiheisten vaalikonevastausteni kooste*

LAPSIPERHEET

 

Lasten kotihoidon tuki

 

Lasten kotihoidon tuen puolittaminen vanhempien välille heikentäisi tuen käytön joustavuutta. Se ei välttämättä vaikuttaisi äitien työllistymistä kannustavasti, vaan voisi pahimmillaan siirtää äitejä kotihoidon tuelta työttömyyskorvauksen piiriin. Kotihoidon tuen puolittaminen voisi myös asettaa lapset ja perheet epätasa-arvoiseen asemaan perheen rakenteen ja vanhempien taloudellisen tilanteen perusteella.

 

Huostaanotto

 

On saatava töihin enemmän nimenomaan päteviä sosiaalityöntekijöitä. Nyt kolmannes lastensuojelussa työskentelevistä saattaa olla epäpäteviä.

 

Päivähoito

 

Tarvitaan kaikkia päivähoitomuotoja. Tärkeintä on, että päivähoito on laadukasta. Vanhemman ollessa kotona silloin kun syynä ei ole työttömyys tai sairaus, lapselle ei tarvitsisi olla kokopäiväistä hoitopaikkaa.

Tutkimusten mukaan alle 3-vuotiaalla ei vielä ole valmiuksia selviytyä ryhmässä hänen kehitystään palvelevalla tavalla, joten mahdollisuuksien mukaan aivan pienimpien lasten kohdalla tulisi suosia kotihoitoa.

Tuet eri osoitteissa asuville vanhemmille

 

Jos lapsi asuu kahdessa kodissa yhtä paljon, on mietittävä tukimuodoittain, miten lapsen asuminen molemmissa kodeissa vaikuttaa kustannuksiin, ja miten eri tuet on sitten sen mukaisesti kohdistettava.

 

Alkoholinkäyttö

 

Yksi aikuisten kasvatustehtävistä on opettaa suhtautumista alkoholinkäyttöön. Vanhempien oma esimerkki on tässä tärkeä, joten alaikäisten alkoholinkäytön tukeminen hankkimalla sitä heidän käyttöönsä ei ole järkevää.

 

KOULU

 

Koulu

 

Kouluissa tulisi panostaa oppimisympäristöjen kehittämiseen ja koulurauhan ylläpitämiseen. Suomen vahvuus on aina ollut korkealaatuinen koulutus, mutta tilanteen säilyminen ei ole itsestäänselvyys, jos olosuhteita oppimiseen ja opettamiseen ei ole.


Koulujen ryhmäkoot

Olen tehnyt pitkään viransijaisuuksia eri luokka-asteilla, enkä itse ole kokenut ryhmäkokojen olevan se oleellisin asia koulussa viihtymisen tai hyvien oppimistulosten kannalta. Toki esim. 35-40 oppilasta on jo liikaa, joten jos raja halutaan asettaa, niin siinä tapauksessa sinne.

 

Ruotsin opetus

 

Suurin osa kaksikielisten kuntien opiskelijoista haluaa opiskella ruotsia tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksien takia. Voitaisiin kuitenkin harkita kokeiltavaksi mallia, jossa ruotsi olisi varsinainen pakollinen toinen kotimainen kieli vain kaksikielisissä kunnissa, ja muissa riittäisi ruotsin kielen perusteiden hallinta.

 

Liikuntatunnit

 

Liikuntatunnit tulisi järjestää koulupäivän päätteeksi, ja oppilaiden voida vapaasti valita, mitä tekevät. Tärkeintä ei ole oppia jokaista liikuntalajia, vaan löytää läpi elämän kestävä innostus liikuntaan ja itselle mieluisa tapa harrastaa sitä. Myös nykyteknologian ja pelien integrointi liikkumiseen voisi tuoda hyviä tuloksia.
 

Luovien alojen opetus

 

Musiikin ja kulttuurin opetuksen pitäisi perustua tekemisen iloon aivan kuten liikunnankin

 

Omaehtoinen ja innostunut tekminen on elinikäisen harrastuksen perusta. Tulisi kannustaa lapset vapaaehtoisesti kokeilemaan rohkeasti erilaisia asioita niin, että he löytävät sen oman tapansa toteuttaa luovuuttaan.

 

Toisaalta tulee huomioida, etteivät kaikki lapset ole yhtä luovia, eikä siitä saisi aiheutua heille epämukavia opetustilanteita.


Uskonto ja elämänkatsomustieto

Järkevä uskonnollisen perinteen opetus on perusteltua oman kulttuurin ymmärtämiseksi ja yleissivistyksen takia. Se on paikallaan myös, jotta tietoa uskonnosta jaetaan neutraalilla tavalla turvallisessa ympäristössä sen sijaan, että se jäisi kiihkouskonnollisten lahkojen tehtäväksi.

Elämänkatsomustieto sisältää tärkeitä asioita, mutta on nimenä hieman harhaanjohtava, koska etenkään alaluokilla opetukseen ei sisälly lainkaan tietoa kristinuskosta, joka kuitenkin on voimakkaasti koko länsimaisen kulttuurin taustalla, ja monelle tärkeä elämänkatsomus.

Voitaisiin perustaa vaikkapa uusi oppiaine, joka yhdistäisi uskonnon ja elämänkatsomustiedon. Mitä enemmän eristämme eri tavalla ajattelevat ihmiset toisistaan jo nuorena, sen hankalampaa heidän on ymmärtää toisiaan aikuisina.